Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Markus Ahonen: Meduusa, Palava sydän, Jäljet, Sydämenmurskajaiset

Markus Ahosen Isaksson-dekkarisarjan aloittaneen Meduusan julkaisi ensimmäisen kerran Book Kari vuonna 2006. Sarjan toisen osan, Palava sydän, julkaisi Myllylahti vuonna 2008. Kolmas osa, Jäljet, ilmestyi ensin vuonna 2014 e-kirjana Smashwordsilta. Nämä kaikki olen kuitenkin lukenut WSOY:n vuonna 2016 julkaisemina uudistettuina painoksina. Neljäs osa, Sydämenmurskajaiset, on WSOY:n vuonna 2016 julkaisema.

Markus Ahosen Isaksson-sarja kannattaa lukea järjestyksessä, sillä sarjan läpi kulkee kehitysjuonteita, jotka sillä tavalla hahmottuvat parhaiten.

Meduusa on taitavasti rakennettu, jännittävä ja loppuratkaisultaan yllätyksellinen dekkari. Sen suurin viehätys on kuitenkin rikosylikonstaapeli Markku Isakssonin persoonassa ja siinä humaanissa myötätunnossa, jolla hän tarkkailee sekä pikkurikollisia että vakavampiinkin rikoksiin ajautuneita ihmisiä.

Palava sydän on jäntevä ja jännittävä kirja, jonka taitavasti rakennettuun juoneen kietoutuu monia ihmiskohtaloita, ja se on ehkä näistä kirjoista kaikkein yhteiskuntakriittisin, vaikka oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä onkin niissä kaikissa. Markku Isakssonin persoonasta tulee yhä selvemmin esiin halu ymmärtää ja auttaa kaikkia, myös rikoksiin sortuneita.

Jäljet sisältää edeltäjiensä hyvät puolet, mutta sen nostaa uudelle tasolle aikaisempaa syvällisempi murhiin syyllistyneen ihmisen psyyken kuvaus. Isakssonin henkilökuvaan tulee entistä enemmän lämpöä, ja sekä hänen työyhteisönsä ihmissuhteita että hänen parisuhdettaan kuvataan hyvin kauniisti.

Sydämenmurskajaiset on sarjan tähän asti ehdottomasti paras kirja. Siinä kuljetetaan hyvin monimutkainen ja monitasoinen juoni loogiseen päätepisteeseen, psykologisesti uskottavien henkilökuvien taustana on eloisasti kuvattu yhteiskunta, ja kaiken ylle kehittyy lopulta lohdullinen tunne, että rakkaus voittaa vihan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.