Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kirjablogit ja vastuu

On tavallaan myönteistä, että kritiikin kenttä on laajentunut, ja kuka hyvänsä voi perustaa kirjablogin, jossa esittää mielipiteitään lukemistaan kirjoista. Mutta jos blogi on suosittu ja laajalevikkinen, kielteinen arvostelu voi olla kirjailijan kannalta kohtalokas. Se saattaa vähentää lukijoita, mikä taas voi vaikuttaa kustantajan halukkuuteen ottaa kirjailijalta seuraava teos julkaistavaksi. Siksi kirjablogin pitäjältä toivoisikin vastuuntuntoa erityisesti silloin, jos hän pitää aiheellisena kertoa lukijoilleen, että kirja ei hänen mielestään ole hyvä.

Positiivisia arvioita voi mielestäni suoltaa halunsa mukaan, ilman sen kummempaa kykyä tehdä lukemastaan analyysia tai perustella mielipiteitään. Tunnen jopa pientä hellyyttä sellaisia bloggaajia kohtaan, jotka ovat tulvillaan ihastusta kaikesta lukemastaan. Ylenpalttinen ylistys ei vahingoita ketään, ja jos kirja ei sitten luettuna vastannutkaan bloggaajan herättämiä odotuksia, jokainen kirja on yleensä tavalla tai toisella lukemisen arvoinen, jotain siitä oppii.

Negatiivisen arvion lähettäminen julkisuuteen sen sijaan edellyttää suurta vastuuntuntoa. Kirjabloggaajan pitäisi ensinnäkin kysyä itseltään, onko jotain perusteltua syytä osoittaa kyseinen kirja huonoksi. (Näin voi olla esimerkiksi, jos se on aiheettomasti hyvin suosittu ja/tai palkittu, ja bloggaaja haluaa korjata vääristymää.) Lisäksi bloggaajan pitäisi miettiä, onko hän pätevä esittämään perustellun kritiikin. Pätevyyden ei tarvitse olla muodollista, mutta kielteinen arvio pitäisi pystyä perustelemaan muulla tavalla kuin sillä, että "ei tykännyt".

Itse pidättäydyn kielteisten arvioiden kirjoittamisesta siksi, että minulla ei ole riittävästi aikaa todella perusteelliseen kritiikkiin. Uskon koulutukseni ja kokemukseni perusteella pystyväni melko luotettaviin arvioihin, mutta tuon melko luotettavan pohjalta uskallan kirjoittaa vain niistä kirjoista, joita pidän hyvinä. Negatiivisen kritiikin kirjoittajan tulisi olla huolellisen pohdinnan jälkeen täysin vakuuttunut kritiikkinsä oikeutuksesta.

11 kommenttia:

  1. Visiosi tarkoittaisi yksinkertaistettuna sitä, että kirjablogit ja kirjabloggaajat olisi valjastettava kirjailijoiden ja kustannusyhtiöiden markkinoijiksi työsopimuksilla.

    VastaaPoista
  2. Hehee, olipa oudosti tulkittu. Ehkä noin voi olla, jos saa kirjoittamisestaan palkkaa tai jotain muuta etua, mutta sitähän voi saada myös kilpailijan kirjojen haukkumisesta. Itse valitsen kommentoitavaksi vain ne kirjat, joita voin vilpittömästi suositella. Muista vaikenen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos vastauksestasi. Olen seurannut bloggauksestasi syntynyttä keskustelua myös Facebookin puolella. On hyvä että blogiarvioihin vaikuttavista asioista puhutaan.

      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että negatiivinen palaute täytyy perustella vankasti, mutta kirjan kriittinen tarkastelu ei mielestäni vaadi 'erityisiä' syytä (joiksi mainitset muun muassa sen, että kirja on aiheettomasti hyvin suosittu ja/tai palkittu). Muistanet, että mielipiteen ilmaisun vapaus on aukoton niin kauan, kun bloggaaja kunnioittaa Suomen lakeja ja asetuksia. Tässä suhteessa vaatimus siitä, että kirjabloggaajien tulisi jollain erityisellä tavalla suitsia mielipiteitään kirja-arvioita kirjoittaessaan, on kestämätön. On tietenkin hyvä muistaa, että kritiikkiä voi antaa myös kunnioittavassa, rakentavassa hengessä, ja siihen pyrin itsekin.

      Kuka sitten määrittää bloggaajan pätevyyden kirjoittaa lukemastaan? Tekstissä esittämäsi vaatimus on aika hurja jo sananvapauden henkeä vasten tarkasteltuna. Allekirjoitat varmasti itsekin sen, että lukukokemus on aina subjektiivinen, olipa lukija sitten tietyn alan asiantuntija tai ei. Puhtaaseen objektiivisuuteen emme koskaan pääse, vaikka siihen onkin hyvä pyrkiä. Asiantuntevuutta ja pätevyyttä tärkeämpiä ominaisuuksia ovat mielestäni utelias ja avoin mieli.

      Poista
    2. En tosiaan tarkoittanut rajoittaa kenenkään sananvapautta, kysymyksessä oli pyyntö, ja pyyntö sanomisten perustelusta ja harkinnasta. Olen kovin hämmentynyt vaatimattoman pikku kirjoitukseni aiheuttamasta kohusta ja sen kummallisista tulkinnoista.

      Poista
    3. Taru, miten kirjoitustasi pitäisi sinun mielestäsi tulkita? Millä tavoin olemme tulkinneet sitä väärin? Jo otsikkosi 'Kirjablogit ja vastuu' asettaa kirjoituksesi tiettyyn kontekstiin ja toimii meille muille kirjabloggareille kuin kutsuhuutona osallistua keskusteluun. Sillä keskusteluna minä tätä pidän, en 'kohuna'. Ikävää, jos et koe tarvetta avata ajatuksiasi tämän enempää.

      Poista
    4. Tarkoitin tasan sitä mitä blogissani kirjoitin, en enempää enkä vähempää. Jos sitä ei siitä ymmärrä, en voi auttaa. Koko sitä väärintulkintojen ryöppyä taas en voi ruveta perkaamaan, sitä on satanut niskaan todella paljon.

      Poista
  3. Ymmärrän pointin: Perusteeton teilaus voi aiheuttaa paljon hallaa mutta kriittisiäkin avosteluja pitää silti voida esittää. En ole välttämättä itse innostunut kaikista arvostelemistani kirjoista, mutta yritän kirjoittaa niistä niin, että lukija voi kuitenkin innostua. Toisin sanoen perustelen, miksi en pitänyt mutta myös, miksi joku muu tai joku tietynlainen lukijakunta voisi pitää teoksesta. Mutta kuten sinäkin, olen jättänyt kirjoittamatta, jos en ole rehellisesti voinut suositella teosta. Tulee mieleen eräs menneiden aikojen elokuvakriitikko: Tiesin aina, että jos hän antaa rainalle viisi tähteä, en tule pitämään siitä. Jos hän taas ei pitänyt elokuvasta, kannatti se takuuvarmasti katsoa :)

    VastaaPoista
  4. Niinpä, lukijoita on monenlaisia, ja kirja voi olla hyvä jollekin lukijaryhmälle, vaikka ei ole täysin minun makuni mukainen. Jos taas kirjassa on jotain, jonka takia sitä ei voi suositella, jätän sen arvostelematta.

    VastaaPoista
  5. Kirjabloggaajana mietin usein sitä, millä tavalla kirjoista kirjoitan, varsinkin jos ne ovat pienkustamoiden (spefi)kirjoja, joita myös luen kohtuu paljon. Tiedostan vastuun siitä, että kirjoittamani arvio saattaa olla ainoa tai yksi harvoista, mitä kirjoista julkaistaan. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että minulla olisi velvollisuus kehua kirjaa, varsinkaan jos kehuttavaa ei ole. Turha kehuminen ei palvele mielestäni kirjaa: tulevat lukijat voivat pettyä eikä kirjailijakaan saa sitten palautetta siitä, miten voisi jatkossa kehittyä. Myöskään yleinen kirjallisuuden kenttä ei kehity, jos kirjoja vain hehkutetaan.

    Myös blogi pysyy mielenkiintoisena, jos se ei ole pelkkää hehkutusta (ellei blogin idea ole esitellä omia lempikirjojaan). Luen itse mieluummin hyvin perusteltuja arvioita, joissa esitetään sekä kritiikkiä että nostetaan esiin hyviä puolia, ja itsekin pyrin tähän. Joskus perustelujen kirjoittaminen voi tuntua väsyttävältä, mutta silloin päätän antaa tekstin jonkin aikaa muhia ja kirjoittaa aiheesta sitten, kun jaksan perustella väitteeni. Myöskin "en pitänyt" on mielestäni täysin validi mielipide. Jos ei tykkää jostain kirjasta, silloin ei tykkää. Siihen voi löytyä monenlaisia perusteluita: markkinointi lupasi erilaista kuin mitä sai, elämäntilanne ei sopinut kirjan lukuhetkeksi, tyyli oli sellaista, joka ei kolahda, kirjassa tapahtui jotain, mistä ei pidä, kirja oli genressään keskitasoinen tasapaksu tapaus... Syitä on lukuisia.

    Kirjablogit ovat mielestäni nykyään tärkeä osa kirjamaailmaa, sillä niissä tavalliset lukijat saavat ääntään esiin, emmekä enää ole pelkkien ammattikriitikoiden varassa. Ammattikriitikoilla toki on oma paikkansa - he pystyvät laajan asiantuntemuksensa seurauksena sanomaan, onko joku teksti laadukasta vai ei. Tavalliset lukijat ovat kuitenkin niitä, jotka enimmäkseen kirjoja hankkivat ja kuluttavat, joten on mukavaa päästä lukemaan, mitä he tykkäävät tämän hetken julkaisuista. Nimenomaan, mitä mieltä he ovat. Ja aina mielipide ei voi olla positiivinen.

    Olet oikeassa siinä, että negatiivisen palautteen kirjoittaminen julkisesti vaatii vastuunottoa. Mutta niin vaatii positiivisenkin palautteen kirjoittaminen. On mielestäni kyseenalaista kehua jotain, jos ei ole kehuttavaa, mutta samoin myös haukkua jotain aiheettomasti. Toki jokainen bloggaaja tekee päätöksen, mistä kirjoittaa. Olen joskus jättänyt sysihuonon kirjan arvostelematta, sillä on tuntunut pahalta vain haukkua. Mutta joskus aivan loistavakin kirja on jäänyt bloggaamatta, sillä pelkästä hehkutuksesta tulee höttöinen olo. Ehkä tämä on tätä yliopisto-opiskelun vaikutusta, kaikesta pitää olla kriittisesti jotain mieltä.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitit: "En kuitenkaan allekirjoita sitä, että minulla olisi velvollisuus kehua kirjaa, varsinkaan jos kehuttavaa ei ole." Et sinä sitä voisikaan täällä allekirjoittaa, sillä tuollaista velvollisuutta en todellakaan asettanut, ja itse kehun vain silloin, kun kehuttavaa on, ja voin kehumiseni myös perustella.

    Ihmettelen, miten väärin blogikirjoitustani tulkitaan. Minä todellakin ehdotin vain, että varsinkin negatiivinen kritiikki tulisi antaa huolellisesti perustellen.

    VastaaPoista