Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Jaakko Alamikkula: Praedor Koston kukkulat

Jaakko Alamikkulan romaani Koston kukkulat on ilmestynyt vuonna 2017, kustantaja on Vaskikirjat.

Romaani sijoittuu Petri Hiltusen luomaan Jaconiaan, Praedor-fantasiamaailmaan, mutta se on luettavissa täysin itsenäisenä teoksena. Se on rakenteeltaan ehjä, hyvin kirjoitettu kirja, mutta sen suurimmat ansiot ovat sen kyvyssä luodata ihmisyhteisöjen toimintaa ja yksilön tilannetta asetelmassa, jossa on jyrkkiä ennakkoluuloja ja vihaa.

Praedor-maailmaan sijoittuvana teos on väljästi luokiteltavissa miekka ja magia -genreen, mutta magiaa siinä ei esiinny juuri lainkaan, mitä nyt velhojen olemassaolo mainitaan. Taistelukuvaukset sen sijaan ovat perusteellisia ja huolellisesti rakennettuja. Lajityypin ominaispiirteet eivät kuitenkaan himmennä hyvää ihmiskuvausta ja oivaltavaa yhteisöjen toiminnan analyysia.

Lajityypistä poiketen kukaan ei lopulta ole kovin sankarillinen, jokaisessa on rosoja ja puutteita. Loppu ei myöskään ole onnellinen, vaan osoittaa traagisuudessaan, miten kostonhalu ja siitä lähtevä koston kierre lopulta tuhoaa kaiken. Mutta vaikka hyvyys näyttää peittyvän pahuuden alle, se näkyy kuitenkin yksittäisten ihmisten yksittäisissä valinnoissa, eikä tunnelma ole toivoton, vaan ymmärtävä ja lempeän surumielinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.