Arvioin blogissa sellaisia kirjoja, joita pidän hyvänä kirjallisuutena. Arvioni ovat tietenkin subjektiivisia, mutta pyrin käyttämään niitä tehdessäni kirjallisuustieteellistä koulutustani ja perustelemaan ne. Jos pelkäät juonipaljastuksia, älä lue tätä blogia. Kirjoja on joskus mahdoton arvioida kertomatta niiden sisällöstä.

maanantai 21. marraskuuta 2016

J.S. Meresmaa: Mifongin kadottama

Mifongin kadottama on J.S. Meresmaan Mifonki-sarjan viides osa, ja se ilmestyi Myllylahden kustantamana vuonna 2016.

Meresmaan kehitys kirjailijana näkyy siinä varmuudessa, jolla hän kuljettaa useaa juonikuvioa rinnakkain. Myös kerronnan kieli on tasaantunut ja on sävyltään arjesta irrallista, ja sille muodostaa oikein herkullisen vastakohdan Linnin rehevä puhetapa.

Linnin hirvitykseksi miehen silmät kyyneltyivät. "Voi sulkamonnin peräpaise, et kyllä ala vetistellä minun edessäni!"

Kirjan keskiössä ovat edelleen Ardis ja hänen kaksosensa, joista Ciaran tosin on lähtenyt kulkemaan omia teitään, ja Fewrynn on toismaailmassa. Ardisin luonteen varjopuolet korostuvat tässä osassa, kun hänen itsekeskeisyytensä saa enemmän valtaa ja hänessä tulee esiin myös vahva kostonhalu. Samaan aikaan toismaailmassa oleva Fewrynn on joutunut mustan mahdin valtaan, ja Linn kokee olevansa siihen syyllinen, vaikka luultavasti Fewrynnin ihmisluonteen heikkoudet ovat altistaneet hänet sille.

Dante etsii edelleen tasapainoa itsensä ja sebuiansa Reun välillä, eläinluonnolla on ajoittain yliote. Dante ja Linn ovat kuitenkin ne, jotka eniten tuntevat vastuuta muista ja haluavat auttaa.

Luontaista sosiaalisuutta edustaa kirjassa myös Siv, jonka ihmisluonto on yhteydessä lintujen vaistotietoon. Sivin käyttämät vertaukset ovat joskus hyvin osuvia. Näin hän sanoo onnettomuudessa muistinsa menettäneelle Joentuomalle: "Teikäläinen tavallaan kuoriutui uudelleen, kun heräsi onnettomuuden jälkeen."

 Kirjan lopussa Ardisista tulee kuningatar, ja hän nostaa rinnalleen aviomiehensä Connailin, mutta aikoo säilyttää myös rakastajansa Danten. Epäitsekkäästi Dante hyväksyy sen, mutta ilmoittaa joutuvansa kuitenkin tilapäisesti hyvästelemään Ardisin mennäkseen pelastamaan hänen tyttärensä Fewrynnin. Asetelma on hyvin mielenkiintoinen, ja jään odottamaan, mitä Meresmaa siitä seuraavassa kirjassa kehittelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.